Perjantai aamu - Juhannusaatto. Tänään lähdetään Juhannusmatkalle Venäjälle. Ei enää paljon jännitä, kun jo yli 20 matkaa on järjestetty ja toteutettu viiden vuoden aikana. Hyvin järjestetty matka on kuin palapeli. Kun jokaiselle palalle löytyy oma paikka ja ei yhtään palaa puutu, syntyy kokonainen kuva.
Karjalan Kannaksen matkalla ensimmäinen päivä on aina kaikkein vaativin. Päivän ohjelmassa on ajaminen Suomen – Venäjän rajalle (180 km). Rajan ylittäminen on aina oma tarina. Parhaimmillaan se kestää tunnin – puolitoista, mutta voi tulla yllätyksiäkin. Sen jälkeen pieni pysähdys rahan vaihtamista ja pientä purtavaa varten. Sitten jatketaan matkaa majoituspaikalle. Meidän käytössä oli 2 pikkubussia ( 15 +15 paikkaa). Kuskien piti olla tarkkana tiellä. Monissa paikoissa liikkuvan poliisin auto odottaa piilossa niitä kuskeja, jotka eivät noudata liikennesääntöjä. Sakon määrä vaihtelee 100 ruplasta 15000 ruplaan, joka yleensä menee suoraan taskuun ( 1 euro = 40 ruplaa). Meillä oli kokeneet kuskit ja matka sujui hyvin.
Memorial Mikhail Svjatkinin kisojen kilpailukeskus oli Orehovossa, noin 180 km rajalta. (http://svjatkin.spb.ru ) Olin varannut meidän ryhmälle majoituspaikan kahdeksi yöksi pienessä lomakeskuksessa järven rannalla, noin 8 kilometriä kilpailukeskuksesta suorinta reittiä. Karjalan kannaksen alueella ja voidaan sanoa koko Venäjällä on vaikea löytää hyvää ja kohtuullisen hintaista majoituspaikkaa. Neuvostoliiton ajasta on säilytynyt isot, edulliset ja surkean näkoiset lomakeskukset . 40 euroa maksoi kahden hengen huone per yö ruoan kanssa. Viimeisen 10 vuoden aikana on rakennettu paljon hyviä huviloita, pieniä hotelleita, mökkejä samalla alueella, mutta hintataso noussut rajusti . 80 – 120 euroa maksaa 2 hengen huone per yö aamupalalla. ”Oreh” (suomeksi pähkinä) nimisessä lomakeskuksessa meille oli varattu 7 neljän hengen mökkiä. Jokaisessa mökkissä oli kaksi huonetta ja suihku/vessa tilat. Mielestäni paikka oli mukava, aika uusi ja hyvin hoidettu. Tulessamme meitä oli odottamassa katettu päivällinen. Heti ruoan jälkeen piti viedä tavarat mökkeihiin ja lähteä kilpailukeskukseen. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli sprintti-suunnistus, vapaa lähtö klo 17 – 21 välillä. Tiet!!! Vaikka matkaa oli vain 15 km tietä pitkin, aikaa meni noin 40 – 50 minuuttia yhteen suuntaan! Oho! Loppu neljä kilometriä oli niin huonossa kunnossa, että 95% suomalaisista suunnistajista ei olisi uskaltanut ajaa sinne! Siksi monilla venäläissuunnistajilla on maasturit. Mutta kyllä, kaikki ketkä halusivat, pääsivät sinne ja vain muutama auto jäi jumiin tielle. Kaikilla muilla suunnistajilla, jotka osallistuivat samoihin kisoihin oli teltta leirissä kilpailukeskuksen ympäristössä. Kilpailukeskuksesta löytyivät mm urheilukaupat, muksula, lasten suunnistusrata, suihku, sauna ja pari kahvilaa. Kahvilan top tuotteet olivat blinejä (30 ruplaa – 2kpl), naudan- ja possun lihavartaat (100 ruplaa – 100gr) ja huippuedullinen venäläinen olut (30 - 50 ruplaa puolen litran tölkki). Päivän loppuessa, noin klo 22, suurin osa ryhmästä oli ehtinyt syödä illallisen. Vain muutama mies ja minä jäivät oluen varaan aamupalaan saakka.
Suunnistuskisät oli järjestety hyvin. Sunnuntaina finaalin jälkeen muutama henkilö ryhmästämme oli päässyt palkinnoille. Suunnistuskisoissa oli pieni erikoisuus eli Venäjällä kehitetty oma leimaussysteemi, SRF. Halpa ja nopea muovitikku. Ei haittaa, jos häviää. Se maksaa vain 3 euroa. Monet halusivat ostaa sen itselle matkamuistoksi (vai ensi vuoden kisoja varten).
Seuraavat 2 yötä olimme Pietarissa pienessä mukavassa hotellissa kaupungin keskustan tuntumassa. Meillä oli puolitoista päivää aikaa tutustua kaupunkiin. Ohjelmassa oli kolmen tuntin kiertoajelu ja puistosuunnistus. Vielä jäi vähän aikaa shoppailuun. Kesäkuun loppulla Pietarissa on valoisan yön aika. Vielä 10 maissa illalla paistaa aurinko ja monet ihmiset käyvät katsomassa yön aikana miten siltojen kannet nousevät ylös. Viiden miljoonan kaupunki on aina hereillä. Elämää on 24 tuntia päivässä. Kaikkeen ei ehdi tutustua niin lyhyessä ajassa, muttä pääsee vähän mukaan kaupungin tunnelmaan.
Tiistaina aamupäiväivällä piti lähteä paluumatkalle. Porukka näytti tyytyväiseltä ja vähän väsyneeltä. Kiitos kaikille että olitte mukana! Pieni tauko Viipurissa ja takaisin Suomeen. Pitää valmistella jo seuravaa matkaa.
Anastasia Saranen